Huvittuneena olen seuraillut maalta tultuani pääkaupunkilaisten kiirettä.

Metro kulkee muutaman minuutin välein ja silti pitää juosta ehtiäkseen

juuri siihen liikkeelle lähtevään, hyvä etteivät vanhukset ja lapset jää

jalkoihin.

  Verrataanpa maaseutuun, aamulla yksi bussi lähimpään kaupunkiin ja

illalla takaisin. Jos autoton ei ehdi aamubussiin niin kiireet olikin sitten

siltä päivältä siinä.

  Jäädessäni jokunen viikko sitten pois metrosta Myllypuron metroasemalla, taisi olla tiistaipäivä. Katsoin Liikuntamyllyn pihamaalle.

Siellä oleva näky kyllä pysäytti ja pisti miettimään voiko tämä olla totta

Suomessa nykyaikana. Tuhatkunta ihmistä ruokajonossa ja joulu lähestymässä. Että hyviä linnanjuhlia.

 

  Kun ihmisiä tuli joukottain kastettavaksi,Johannes sanoi heille. Te

käärmeen sikiöt. Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan

vihan?

  Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko

ajattelemaan: Olemmehan me Abrahamin lapsia: Minä sanon teille:

Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.

  Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää

hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.

  Ihmiset kysyivät häneltä. Mitä meidän sitten tulee tehdä?

  Hän vastasi heille. Jolla on kaksi paitaa, antakoon  toisen sille, jolla

ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.

  Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta:

Opettaja mitä meidän tulee tehdä?

  Hän sanoi heille: Älkää vaatiko enempää, kuin on säädetty.

  Sotilaatkin kysyivät häneltä: Entä me, mitä meidän tulee tehdä?

Hän sanoi heille: Älkää ryöstäkö, älkää kiristäkö keneltäkään, vaan

tyytykää palkkaanne.

 

Luukas 3. 7-14